Morjens

Nyt se sitten tapahtui. Saksaan lähtö. Pelaamaan. Salibandya. Odottaminen on palkittu. Hommahan lähti siitä kun Suomen nuorten MM-kisaprojekti omalta osaltani nyykähti kalkkiviivoille eli viimeistelyleirillä sain kunnian olla ja kotona päivystää kisojen ajan. Kisat meni pojilta erinomaisesti ja maalivahdit olivat eleettömän varmoja, joten ylpeänä katsoin palkintojen jaon katsomosta.

Kisojen jälkeen tuli tilanne jossa piti ottaa seuraava tavoitepiste. Ulkomaat. Mietin siinä, että olisi hienoa avartaa maailmankatsomusta lähtemällä ulkomaille ja mikäs sen miellyttävämpää kuin säbää pelamaan. No, faijalla kun on noita kontakteja, niin oltiin yhteydessä Zug Unitedin valmentajaan Leinosen Juhaan tai Juha Leinoseen, niin kuin tutut sanoo. Siellä oli kehkeytymässä maalivahtiongelma, eli heidän nykyisellä kopparilla todennäköisesti ura ohi. Uusi pitää löytyä, eikun sinne siis. Käytiin keskusteluja ja samalla Raution Keni oli heittänyt faijalle, että Saksassa olisi hienoa käydä, allekirjoittaen viestinsä nimimerkillä: Kokemusta on. Kiitos vaan, mutta Sveitsiin. Keni kuitenkin kertoi miten Mario hoitaa hommat ja miten mukavaa porukkaa siellä on. Rupesi tuo Saksa kiinnostamaan enemmänkin, olihan kyseessä kuitenkin Exelin tuotteita oivallisesti edustava organisaatio, kun vielä Karosen Jani vahvisti Kenin kertoman todeksi. Kuitenkin tuo Sveitsi. Siinä sitten Saksakuume nousi ja kun Sveitsinpojan polvi koki paranemisen, niin valinta oli helppo. Wernigerode. Valintaa hieman hämmensi Indianssin tervetuloa sanat ja Oilersin ”kyllä meillä sulle käyttöä on” kommentti. Losbissakin olisi ollut mukava jatkaa.

Wernigerode Red Devilsin Mario Verdankin kanssa sitten meilailtiin ja asioista sovittiin ja pikkuhiljaa homma alkoi olemaan ns. pulkassa. Vielä kuitenkin oli epävarma olo jos nyt sittenkään uskaltaisi. Lähdettiin siinä sitten rytmiryhmän kanssa Saksaan paikkoja katsomaan. Olihan meitä siinä autossa minä, faija ja tietenkin Raution Keni. Minä nukuin, kun meni pakki sekaisin laivalla, faija ja Keni tuuppasi Volvoa menemään Ruotsin ja Tanskan kautta Saksaan. Vietettiin upea päivä Wernigerodessa, minä tutustuen joukkueeseen ja Keni kavereita moikaten. Hieno reissu, jonka aikana varmistui lopullisesti, että sinne mennään. Kaupunki oli upea ja seurassa raikas ilmapiiri ja tekemisen meininki. Wernigerode muuten sijaitsee n. 150 km Hampurista kaakkoon Braunscweig nimisen kaupungin kupeessa. Aikanaan Itä- ja Länsi-Saksan raja meni siinä välissä. Wernigerode idässä ja Braunscweig lännessä.

Se 100€:n Nissan, minkä faija osti, että saan kamat vietyä sinne kesti 15 km vajaa täyden matkan eli laukesi kesken matkan. Kiitos faija. Onneksi meidän kapteeni asuu Hampurissa ja oli tullut vastaan eli sain kyydin perille. Perille ehdin pari päivää ennen kuin kausi alkoi 20. 9. Vastaan tuli UHC Döbeln kotona. Tai siis täällä Wernigerodessa. Nyt alkaa jo tuntumaan kodilta. Voitto kotiin lukemin 7-6, oma saldo oli yksi 2min jäähy ja syöttöpiste. Kunhan saadaan kautta pidemmälle, niin heitän rapsaa tänne Exelin sivuille miten täällä menee. Mä asustelen muuten kahden ruotsalaisen pelaajan, Adam Karlssonin ja Simon Schütten kanssa samassa kämpässä, mutta olisi hienoa, jos tuttuja kiinnostaa, niin tervetuloa. Eiköhän meiltä yöpaikka löydy vierailun ajaksi.

Wernigerode Red Devils 09-10

T:Jesse Johnsson